Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuus on yhteiskunnallinen liike, jonka tavoitteena on saada kaikenlaisille kehoille tasa-arvoisesti kunnioitusta ja oikeuksia.

Kehopositiivisuuden avulla pyritään parantamaan marginalisoitujen ja syrjittyjen kehojen, kuten lihavien, vammaisten ja transihmisten, ihmisoikeuksia.^[1] Kehopositiivisuudessa on kyse ihmisen oikeudesta siihen, että hänen kehonsa saa kunnioitusta vaikka ei vastaisikaan kauneusihanteita. Siinä ei ole käsitteenä kyse painonhallinnasta, hyvinvoinnista tai fyysisestä terveydestä. Se ei ota kantaa siihen, millaiset elämäntavat ovat terveellisiä tai epäterveellisiä. Se ei myöskään liity itsensä rakastamiseen tai positiiviseen asenteeseen.^[2]

Kehopositiivisuuden juuret ovat 1960-luvulla, jolloin yhdysvaltalaiset fat acceptance -liikkeen lihavuusaktivistit alkoivat korostaa yksilön koon ja hänen terveytensä olevan eri asioita.^[2] Lihavat ihmiset kokivat olevansa epätasa-arvoisia työllistymisessä ja terveydenhoitopalveluissa. He kiinnittivät myös huomiota siihen, että yleisesti käytetty painoindeksi perustui valkoisten miesten mittaamiseen, eikä se soveltunut muunrotuisille. Jotkut kehopositiivisuusaktivistit ovatkin sitä mieltä, että valkoisia kehoja arvostetaan enemmän kuin mustia kehoja.^[1]

Nykyaikainen kehopositiivisuus ja siitä käytetty nimitys (engl. body positivity) saivat alkunsa 1990-luvulla, kun Yhdysvalloissa perustettiin The Body Positive -järjestö. Suuren yleisön tietoon kehopositiivisuus nousi 2010-luvulla. Sen aihetunniste #kehopositiivisuus on suosittu sosiaalisessa mediassa.^[2] Käsite on sosiaalisessa mediassa myös osittain kaupallistunut.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Eveliina Mäntylä: Ei mikään terveyskysymys Helsingin Sanomat. 12.3.2021. Viitattu 14.6.2021.
2. ↑ ^{a b c} Vilma Mustonen: Kehoaktivistit ja somevaikuttajat kiistelevät kehopositiivisuuden merkityksestä sosiaalisessa mediassa 360°. 4.10.2020. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.6.2021.